![]() |
| Tuomas ja Miina, taustalla amharan kielen fiidelit eli aakkoset |
Saavuimme pimeään ja kiehtovaan Addikseen tiistai-iltana
10.9. hyvästeltyämme mainion joukon ihania ystäviämme edellisenä iltana
kotonamme Itä-Pakilassa. Lennot kulkivat näppärästi Frankfurtin kautta,
Lufthansa operoi. Tomaattimehu teki Miinaan vaikutuksen. Laukut tulivat tiukasta
vaihdosta huolimatta muassamme, eikä meidän tarvinnut maksaa tullimaksuja
maahan roudaamistamme muutamista soittimista ja härpäkkeistä. Hyvä niin!
Addiksessa meitä olivat vastassa ihana ohjaajamme Sari
Lehtelä miehensä Vesan kanssa. Sari ja Vesa ovat täällä lähetystyöntekijöinä: Sari on LS:n tiedottaja, Vesa on LS:n Etiopian aluepäällikkö. Pääsimme turvallisesti
viihtyisään Lähetysseuran vierastaloon, joka on kotimme aina joulukuuhun asti.
Keskiviikko ja torstai menivät ihmetellessä. Vuoristoilma
(olemme 2300 metrissä) ainakin näin alkuunsa uuvuttaa, mutta ehkäpä
korkeanpaikanleiri edesauttaa meidät huippukuntoon, kun palaamme Suomeen!
Olemme siis nukkuneet hyvin – huolimatta rääkyvistä linnuista ja viiden aikaan
alkavista, kirkontornien ulkokaiuttimista kaikuvista ortodoksimeiningeistä (tästä äänimaisemasta on näyte kuunneltavissa alla). Pimeä tulee seitsemän
aikoihin ja kestää vajaat 12 tuntia, joten yhdeksän maissa on jo oikein sopiva
aika panna maate. Iltapäiväunet ovat myös tehneet poikaa, mutta emmeköhän
hiljalleen totu ohueen ilmaan ja hellivään lämpöön. Sadekausi alkaa olla
lopuillaan ja kuiva kausi alkaa. Viime yönä vielä satoi, mutta päivisin ei ole
juurikaan enää satanut. Sää alkaa siis muistuttaa Suomen kesää: lämpötila on
20–25 astetta, iltaisin vähän viilenee. Tätä pitäisi jatkua koko syksyn; emme
pane pahaksemme.
Ensivaikutelmamme Etiopiasta on siis varsin mieluisa.
Ihmiset ovat kauniita ja ystävällisiä, indjera
(dj lausutaan kuten engl. jeans), paikallinen tef-viljasta valmistettu hapan lätty kera liha- ja
kasviskastikkeiden, on ylihyvää ja luonto värikkäine pikkulintuineen ja suurine
korppikotkineen on eksoottinen. Amharan kieltä osaamme jo ainakin neljä sanaa:
muutamia tervehdyksiä, kiitoksen ja indjera
be shiro. Emme ainakaan jää nälkäisiksi!
Meillä on kaikki täällä hyvin. Ilolla jäämme odottamaan
Hannan, Marin, Antin ja Emmin tunnelmia muualta maailmasta, kunhan pääsette
perille!
- Miina ja Tuomas

Kiitos. Voi, miten mukava ryhtyä seuraamaan blogianne. Tulee ikävä niitä maisemia. Terveisiä Sarille ja Vesalle ja Ato Kaasalle ja rva Kebebushille ja Samuelille Dessieen. Jaana
VastaaPoistaKiitos Jaana, kerromme. Tuomas
PoistaSiis tänne mun piti tämä kommenttini laittaa, meni vahingossa tuonne blogiesittelyn alle.
VastaaPoistaSitä vaan, että tuo öinen äänimaailma on upea. Kannattaa siis klikata kirjoituksen lopussa olevaa linkki, joka vie YouTubeen. Huhuu!
Hei, Miina ja Tuomas! Sain Sarilta tiedon teidän tulostanne harjoiottelijoina ILC:n palvelukseen. Toimin sen pappina nelisen vuotta 1980-luvun alkupuolella samalla kun hoitelin Lähetysseuran asioita. Kyselkääpä jossain yhteydessä, vieläkö seurakunnassa on joku, joka muistaa minut!
VastaaPoistaSiunausta tehtäviinne ja AA:ssa oloon toivottaen
Pekka Harne
http://pekkaharne.nettisivut.fi/