Olemme viettäneet lähes kaksi kuukautta Hosainan kaupungissa, joka sijaitsee 230
kilometriä Addis Abebasta etelään. Tässä kaupungissa olemme suorittaneet varsinaista harjoittelua. Elämä täällä on ollut mukavaa, välillä hektistäkin, joten blogin
julkaiseminen on lykkääntynyt. Suurimpana jarruna on tosin ollut netin
kestokyky, joka näin maaseudulla on osoittautunut melko heikoksi. Onneksi voimme nyt sopivan hetken sattuessa kirjoitella siitä, miten elämämme on
asettunut täällä etiopialaisessa maalaiskaupungissa.
Automatkaan Addiksesta Hosainaan on syytä nykyisin varata aikaa
noin nelisen tuntia. Vaikka matka ei ole pitkä, keskituntinopeus ei pääse
kohoamaan kovin vauhdikkaaksi, koska tiellä saattaa olla yllättäviä esteitä
aina aaseista vettä kuljettaviin hevoskärryihin ja tietä ylittäviin nauta- ja
vuohilaumoihin. Tie muuten on verrattain hyvässä kunnossa, eikä matkaan
tarvitse enää varata useampaa vuorokautta kuten joskus ammoisina aikoina.
Lähetystyön alkaessa täällä ainoa kulkuväline oli hevonen.
Hosaina on kovaa vauhtia kehittyvä maalaiskaupunki; ympäri keskustaa voi nähdä uusia kerrostaloja ja rakennustyömaita. Siinä missä parikymmentä vuotta sitten täällä oli vain yksi kerrostalo, niitä ilmestyy nyt kuin sieniä sateella. Kontrastit ovat täälläkin voimakkaita. Ne ihmiset, jotka astelevat valmiiden kerrostalojen kiiltävillä käytävillä eivät ole samoja, jotka rakennustyömailla ovat tehneet pitkää päivää repaleisissa vaatteissaan, ilman sen kummempia työvarusteita. Toivoa kuitenkin on, että vaurastuva kaupunki levittäisi vaurautta myös ympäröiville asukkaille.
Hosaina on kovaa vauhtia kehittyvä maalaiskaupunki; ympäri keskustaa voi nähdä uusia kerrostaloja ja rakennustyömaita. Siinä missä parikymmentä vuotta sitten täällä oli vain yksi kerrostalo, niitä ilmestyy nyt kuin sieniä sateella. Kontrastit ovat täälläkin voimakkaita. Ne ihmiset, jotka astelevat valmiiden kerrostalojen kiiltävillä käytävillä eivät ole samoja, jotka rakennustyömailla ovat tehneet pitkää päivää repaleisissa vaatteissaan, ilman sen kummempia työvarusteita. Toivoa kuitenkin on, että vaurastuva kaupunki levittäisi vaurautta myös ympäröiville asukkaille.
Majoitumme täällä Etiopian evankelisen Mekane Yesus-kirkon
(joka saavuttaa tulevina vuosina maailman suurimman luterilaisen kirkon
tittelin) eteläisen hiippakunnan alueella. Suomalaiset ovat rakentaneet synodin alueelle omannäköisensä asuinalueen. Paritalo, jossa asumme, edustaa tyylipuhdasta 70-80-lukua, ja onkin melkoinen nostalgiapläjäys
Arabian ja Iittalan astioineen ja Marimekon verhoineen. Meille hetkellinen
muutto tänne Abessiniaan edustaa melkoista kohotusta opiskelijan elämäntyyliin.
Kerrostalokaksion asemesta meillä on käytettävissä paritalon puolikas
verannalla, puutarhalla ja saunalla varustettuna!
Ruokapuoli on meillä hyvin hoidettuna täällä. Olemme
palkanneet kotiapulaisen hoitamaan talouttamme. Askale-rouva on erittäin osaava
ja taitava, häneltä luonnistuvat niin paikalliset kuin suomalaisetkin klassikot
alkaen injera-lätyistä ja wot-kastikkeista päättyen perunamuusiin ja ruskeaan kastikkeeseen. Paikallinen hedelmätarjonta tuo mukavan
lisän ruokakulttuuriin, niinpä olemme saaneet herkutella ananaan, mangon,
papaijan ja muiden etelän hedelmien tuoreilla mauilla. Nyt ainakin tietää,
miltä hedelmän pitää maistua!
Päivisin Hanna on työskennellyt kuurojen koululla ja Juha Hosainan
teologisella seminaarilla. Hannan työnkuvaan kuuluu sekalaisia tehtäviä aina varastojen järjestämisestä koulun nettisivujen tekoon. Juha taas paikkaa teologisen seminaarin opettajapulaa pitämällä kursseja reformaation ajoista, maailman uskonnoista ja Afrikan kirkkohistoriasta. Työkulttuuri on aikataulujen suhteen joustava, joskus siinäkin määrin, että täsmälliset suomalaiset hämmentyvät. Jotenkin kaikki silti järjestyy tavalla tai toisella.
Hosainan kuurojen koulu on mahtava esimerkki siitä, mitä kehitys voi saada aikaan. Lapset, jotka muuten olisivat kuuroina ikuisesti tuomittuja kerjäämään tai paimentamaan karjaa, oppivat oman kielen ja pääsevät kiinni koulutukseen. Koululla opetetaan monia ammatillisia perustaitoja, jotka tulevat tarpeeseen koulun jälkeen. Lisäksi moni on lukion jälkeen lähtenyt jatkamaan opintojaan yliopistossa.
Kokoontuminen joka-aamuiseen lipunnostoon |
Kuurojen koulun nettisivuhankkeen tiimoilta muutamat kuuroista ovat kirjoittaneet oman tarinansa ylös esimerkeiksi siitä, mitä koulutus voi saada aikaan. On ollut sykähdyttävää saada lukea siitä, miten omien perheittensä halveksumat lapset ovat löytäneet oman ihmisarvonsa kielen oppimisen myötä.
Näitä tarinoita voi jokainen lukea Hosainan kuurojen koulun nettisivuilta, kun niiden julkaisupäivä koittaa (ja rukoilemme, että se tapahtuu pian!) Etiopian tele-yhtiön ja nettisivujen editoinnin kanssa on riittää vielä haasteita, mutta vielä tulee päivä, jolloin osoitteesta mysdh.edu.et löytyy muutakin, kuin linkkejä muiden koulujen nettisivuille!
Aikamme Hosainassa alkaa kohta olla lopussa, mutta saamme vielä viimeiset viikot nauttia matkailusta Etiopiassa. Toivottavasti pääsemme toimivan netin ääreen jakamaan uudestaan tuntojamme täältä, ennen kuin paluu Suomeen koittaa.
Lämpimät terveiset kaikille, jotka ovat kulkeneet hengessä mukana!
-Hanna & Juha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti