Lähetysharjoittelussa
on syytä varautua kaikenlaiseen. Aikataulut ja tehtävät elävät koko ajan.
Ensimmäinen yllätys meille oli, että suuntaamme varsinaiseen työkohteeseemme
Hosainaan vasta päivien päästä. Meille tarjoutui viikko Addis Abebassa, ja ensi
keskiviikkona suuntaamme vielä pohjoiseen Dessieen tutustumaan Lähetysseuran
työhön ennen kuin lähdemme täysin päinvastaiseen suuntaan kuurojen koululle.
Addis Abebassa
vietetty aika on antanut meille mahdollisuuden tutustua rauhassa paikalliseen
kulttuuriin. Varsinkin Juhalle ristiriita köyhyyden ja rikkauden välillä tuli
shokkina (oman Tansanian-matkani perusteella osasin vähän odottaa tätä). Siinä
missä toisella puolen katua on palatsi, toisella puolella on pelleistä ja
savesta väsätty slummi, ja kaikki tämä aivan pääkaupungin ydinkeskustassa. Kaduilla
näkee paljon kerjäläisiä, monet heistä ilmeisesti lepran vaivaamia.
Kaikesta huolimatta olemme lyhyessä ajassa
keränneet myös paljon hyviä kokemuksia ja oppineet uutta. Lähdimme Suomesta
Miinan ja Tuomaksen neuvojen ja karttojen valjastamana matkaan, mistä olemmekin
ottaneet ilon irti. Olemme tehneet retkiä keskustaan ja tutustuneet
lähiympäristöön. Myös paikalliset lähetit ovat näyttäneet paikkoja ja kertoneet
tavoista. Majoitumme Lähetysseuran vierastalolla, ja olemme nauttineet täällä
hyvistä aamiaisista ja lauantaisaunasta.
 |
| Majoitumme vierastalon alimmassa kerroksessa. |
Heti
kun poistumme alueen ulkopuolelle, eteen tulee tärkeä opetus paikallisesta
kulttuurista; liikenne. Autojen kirjo paikan päällä on suuri. Vanhat
sinivalkoisiksi maalatut Ladat toimivat takseina. Samansävyiset vanhat
pikkubussit taas kuljettavat väkeä minne milloinkin, määränpään tietää kun
kuuntelee rahastajan huutoa, kuten ”MekanissaMekanissaMekanissa!!” Autot eivät
paljoa pysähtele, siksi tien ylityksen kanssa pitää olla tarkkana.
Juoksuaskelista on usein hyötyä. Kadut ovat täällä muutenkin täynnä väkeä, ja
ilma pöllyää välillä hiekanharmaana liikenteen ja pakokaasujen nostattamana.
Sää
on muuten ollut täällä mitä parhainta kesäsäätä Suomen mittapuulla. Valon määrä
tuli aluksi yllätyksestä, kun siirryimme harmaasta Suomen talvesta 12 tunnin
auringonpaisteeseen. Yö tulee täällä nopeasti, ja valon vastapainona on 12
tuntia pimeyttä. Olemme saaneet täällä hyvin unta, joskin pieniä
häiriötekijöitä on välillä havaittavissa. Iltaisin paikalliset jättikorpit tai
iibis-linnut tai molemmat pitävät kovaa raakkumista, vaikka ovatkin muuten niin
komeita lintuja. Aamu-yöstä taas paikallinen ortodoksiseurakunta herää eloon ja
täyttää ilmatilan messuamisellaan. Onneksi olemme vierastalon
kellarikerroksessa, jonne äänet tulevat paljon vaimeampina kuin muiden
lähettitoverien asuntoihin.
Kuten
Miina ja Tuomas tässä blogissa ovat aiemmin kirjoittaneet, paikallinen ruoka
täällä muodostuu injera-lätyistä (maku muistuttaa ohran ja piimän sekoitusta),
jonka kanssa on erilaisia kastikkeita. Paikallisen berber-mausteseoksen kanssa
pitää olla varovainen, sillä suurena määränä se polttaa vielä kokemattoman
ruokailijan suuta. Voi olla, että tämän reissun jälkeen suomalainen ruoka ei
maistu enää miltään. Itse kasvissyöjänä olen pärjännyt hyvin, ja ravintoloissa
viesti menee perille kun toivoo paastoruokaa. Paastopäiviä on tässä maassa yli
200, joten asiaa pidetään hyvin luonnollisena.
 |
| Perinteinen etiopialainen kahvihetki sisältää maukasta ja erittäin vahvaa kahvia. Kahvileipänä popcorn! |
Toistaiseksi
olemme välttyneet ruokamyrkytyksiltä tai muilta pöpöiltä. Täällä 2300 metrin
korkeudessa malaria-hyttysetkään eivät kiusaa. Itse sain jo ensimmäisen
työtehtäväni kansainvälisessä jumalanpalveluksessa säestäjänä, mutta muuten
olemme olleet vapaalla ja odotamme nyt mitä harjoitteluohjaajamme Heidi on
meille Hosainaan keksinyt. Jäämme siis odottamaan, miltä maailma näyttää kun
pääsemme pois 4-5:den miljoonan ihmisen Addiksesta maaseudun elämään.
 |
| Luonto täällä on parhaimmillaan. Terveiset kaikille tutuille ja tuntemattomille, palaamme blogin pariin taas kun pääsemme toimivan netin ääreen! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti