Kuten huomata saattoi, meillä Etiopian lähetyskentällä vauhti kiihtyi loppua kohden. Emme ehtineet enää päivittää loppuvaiheessa, vaikka monia harjoittelumme kannalta keskeisiä asioita tapahtui ennen kuin palasimme Suomeen. Merkittävimpänä niistä kerrottakoon Miinan kuukauden pituinen jakso Gudina Tumsan vammaistenkoulussa, jossa hän sai tutustua 13–15-vuotiaiden kehitysvammaisten pre-vocational-luokan toimintaan. Lopulta tämä kuukauden jakso jäi eräänä merkittävimpänä kokemuksena mieleen koko harjoitteluajasta. Nuorten vilpitön ja mutkaton suhtautuminen uuteen tulokkaaseen, elekielen mahti ja jokapäiväinen lämmin vastaanotto jättivät lähtemättömän jäljen ja kipinän erityislasten kanssa toimimiseen ehkä myös täällä Suomessa.
Kuva: Sari Lehtelä |
Yhteiset keskiviikkopäivämme Mekane Yesus -seminaarin musiikkikoulun kuorotunneilla olivat täynnä iloa ja laulua. Koimme voimakkaasti, että musiikin ja laulun myötä viety evankeliumi lienee meille tutuin ja luontevin tapa viedä lähetystä Rakkaudesta. Onko se tiemme tulevaisuudessa, jää Herran haltuun.
Kansainvälinen seurakunta jää myös mieleemme ilmapiiriltään ystävällisenä, vapaana ja lämpimänä kristillisenä yhteisönä. Jos siis joskus Etiopiassa vierailette, käykää toki tervehtimässä ILC:n kirkkokansaa puolestamme!
Suomessa jatkuu arkinen työ ja opiskelu. Kiitos teille, jotka olette seuranneet syksyämme Etiopiassa. Erityiskiitokset Sarille ja Vesalle, Ammille ja Miikalle sekä lapsille ja muille suomalaisille läheteille, joihin saimme tutustua. Nyt jäämme ilolla ja mielenkiinnolla odottamaan, mitä Hanna ja Juha kokemuksistaan kertovat.
Igziebeher jimmesken!
Miina ja Tuomas kuittaavat.
Kuva: Tuomas A. Meurman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti