Eilen söimme lounasta taas ”kotona”. Kun siltä tuntuu,
voimme lounastaa täällä majapaikassamme Lähetysseuran vierastalossa. Tällöin emännät Itagenj ja Aster
laittavat ruokaa suomalaiseen makuun, esimerkiksi lihapullia ja perunamuusia.
Samoin perussalaattia (vihreä salaatti, kurkku, tomaatti) tulee nautittua lähinnä
vierastalon lounaalla, sillä muualla vaarana on mahdollisesti huuhteluun käytetyn
vesijohtoveden salakavalat siimaeliöt. Vierastalon lounaaseen kuuluu myös niin
sanottu lounaskahvi (pohjalaisittain pläsipääkaffit) eli suodatinkahvi pullan
ja keksin kanssa. Tuttua ja turvallista; punapippuri-berberin ja runsaan öljyn ärsyttämä
vatsa huokaa helpotuksesta.
Meille kulttuurishokki on tullut vähitellen. Tämä
vierastalon suomalaisuus on yksi syy pehmeään laskuun. Täällähän on saunakin
kahdesti viikossa, talon kivijalassa, erinomainen sellainen. Toinen syy on työmme
kansainvälisessä seurakunnassa lähinnä länsimaisten ”ekspatrioottien”
parissa. Asuinalueemme on
turvallinen ja rauhallinen, ja arkipäivän voisi käytännössä viettää hyvin
poistumatta rakennuksesta. Kaikesta huolimatta myös ristiriitaisia tunteita,
vieraan kulttuurin aiheuttamaa toiseuden ja hämmennyksen kokemusta on herännyt.
Kun poistuu asuinalueemme porttien ulkopuolelle, kontrasti
vierastalon pikku-Suomeen on jo melkoinen. Kerjääminen on toki tuttua jo
Helsingin keskustastakin, vaikkakin täällä eri mittasuhteissa. Rahaa pyytävä
paikallinen on niin jokapäiväinen asia länsimaiselle kulkijalle, että siihen
suhtautuakseen voi nopeasti omaksua tietyt periaatteet: vammaiselle kyllä,
terveeltä ja työkykyiseltä vaikuttavalle ei, lapselle ei rahaa mutta karkkia.
Ja sitten aina hetkittäin hämmentää, kun huomaa, kuinka arkipäiväiseksi koko
kysymys on itselle tullut.
Ihonväri on niitä tekijöitä, joita ensi kertaa Afrikkaan lähtevinä
ehkä eniten mieli pohti etukäteen. Kuitenkin täällä arjessa, kun ei näe
oikeastaan juuri muuta ihonväriä kuin tummaa, se hämmentää hämmästyttävän vähän.
Mieli tottuu äkkiä, kun valkoista ihoa ei toisaalta juuri näe. Joskus värillä
kuitenkin on väliä: käydessämme nostamassa rahaa Addis Abeban ainoista
toimivista automaateista Sheraton-hotellissa saimme kokea, kuinka vaalea hipiä
avasi meille kaikki ovet, kun taas ohjaajamme Sarin paikallinen
luottotaksikuski ato Shiffuru ei saanut ajaa kärriään Sheratonin porttien sisäpuolelle
vaan joutui jäämään odottamaan meitä hotellialueen ulkopuolelle. Nuori
idealistin mieli kuohui Sheratonin marmorikäytäviä tallustaessamme. Jos lähetystyö
tai kehitysmaihin asumaan muuttaminen tuntui asiaan tutustumattomana suurelta
uhraukselta, niin nyt asiaan alkaa hahmottua useita puolia: hieman liioitellen
todettakoon, että täällä me opiskelija ja työtön olemme syksyn ajan lähes
miljonäärejä valtaväestöön nähden.
Kuluneella viikolla osallistuimme kaksipäiväiseen
paikallisen kielikoulun seminaariin, jonka otsake oli Cross Cultural Training.
Osallistujat olivat pohjoismaisten lähetysjärjestöjen pohjoismaisia ja
etiopialaisia työntekijöitä. Tavoitteena oli auttaa meitä ymmärtämään
kulttuurieroja paremmin puolin ja toisin. Puhuttiin kuuman ja kylmän ilmaston, idän
ja lännen, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden, häpeän ja syyllisyyden näkökulmien
avulla johtamiskulttuurista, kommunikaatiokulttuurista, aikakäsityksestä.
Kaiken tuon keskellä keskiviikkona olimme kahdestaan kylässä erään paikallisen
perheen luona. Perheen isä, Mekane Yesus -kirkon seminaaria käyvä teologian
opiskelija oli viikkoa aiemmin tullut juttusille läheisessä lounaspaikassa ja
ennen pitkää toivonut meitä lounaalle kotiinsa. Kohtaaminen hänen, vaimonsa ja
heidän pienen poikansa kanssa oli jälkeenpäin ajatellen erittäin tärkeä meidän
näihin oloihin mukautumisemme kannalta. Oli nimittäin niin, että etukäteen meitä
oli varoiteltu kyseisen herran olevan epäluotettava ja suurella todennäköisyydellä
rahaa lukukausimaksuunsa kärttävä. Mennessä olo oli siis vähintäänkin
ristiriitainen, vaikka ”ilmaista lounasta ei ole”. Lounashetki ja saamamme
vieraanvarainen kohtelu tuntuivat kuitenkin erittäin lämpöisiltä ja miellyttäviltä.
Lukukausimaksu tuli kyllä puheeksi, mutta isäntämme nähtävästi ymmärsi meidän puolisuorasta
vihjailustamme meidän olevan ei-niin-rikkaita-länsimaalaisia opiskelijoita, ja
antoi lopulta omat suosituskirjeensä ja todistuksensa meille matkaan, jos
sattuisimme Suomeen palattuamme löytämään jonkun joka hänen opintojaan haluaisi
tukea. Tässä kohtaa voisi olettaa pettyneensä, kun ennakkovaroitukset osaltaan
toteutuivat eikä lounaskutsun syynä ollut välttämättä pelkkä vilpitön
kiinnostus uusia ihmisiä kohtaan. Mutta juuri siinä oli kokemuksen rakentava
arvo meidän kannaltamme, että saimme realistisen kuvan länsimaalaisen vaurauden
aurasta täällä ja silti kaikesta huolimatta lämpöisen ja erittäin ystävällisen
kohtelun.
Kulttuuri muodostuu erilaisista olosuhteiden muovaamista käytänteistä:
mitä saa tehdä, miten on totuttu käyttäytymään, miten on hyvä ilmaista itseään,
mitä minulta odotetaan ja mitä voin odottaa muilta, mitä ei saa tehdä. Eri
ihmiset arvottavat saman kulttuurin sisälläkin kulttuurisia käytänteitä eri
tavoin. Vaikkapa yhteisöllisyyttä arvostetaan aina länsimaissa jossain määrin,
vaikka sen katsotaan suuressa mittakaavassa olevan nimenomaan itäiselle (Aasia,
Afrikka) niin sanottujen ”lämpimien ilmojen” kulttuureille tunnusomaista. Tässä
kohtaa Jeesus tulee kuvioihin: kullakin kulttuurilla on ristinsä. Ristin saa kannettavakseen
myös se, joka menee vieraan kulttuurin keskelle ja/tai haluaa ymmärtää toista
kulttuuria. Katsoa ihmistä.
Paperipusseihin pystytetyt kynttilät Ristin juhlan (meskel) aattona. |
Kuvien taustaa: Tänään on ollut yksi Etiopian vuoden suurista juhlapäivistä, Ristin juhla (meskel). Juhlinta alkoi eilen aattoiltana kuin Suomessa juhannuksena, kun ihmiset kokoontuivat kulmakunnan kokolle. Illalla kymmenen aikaan koko kaupunki tuntui olevan hiipuvien meskel-tulien savun peitossa. Ehkä nämä hiukkaspäästöhuiput osaltaan vuodesta toiseen pitävät huolen siitä, että sadekausi Etiopiassa konkreettisesti päättyy tähän juhlapäivään. Ainakin tänään säätyyppi tuntui todella muuttuneen ja ilta-aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Meskel-juhlan taustoista voi kiinnostunut valaistua seuraavan linkin takaa: en.wikipedia.org/wiki/Meskel
Meskel-kokkoa odottelemassa. Miina sai uusia ystäviä. |
Ihana lukea teidän arjesta! Hienoja havaintoja, hyviä tunnelmia. Täällä Suomessa elämä jatkuu turvallista samaa rataa. Ikävä rakkaita siellä kaukana <3
VastaaPoistaHei ihanat! Mekin löysimme nyt tänne kuulumisianne lukemaan. Olipa mukavaa päästä piipahtamaan arkeenne! Jyväskylässäkin kaikki hyvin!
VastaaPoistaHei kiitos kommenteista ja ihana kuulla teistä! Terveiset J-veljelle, Keppulille ja Nutulalle Jyväskylään ja A:lle Helsinkiin! Lähdemme keskiviikkona käymään J:n hoodeilla Hosainassa!
VastaaPoistaTerveisiä Tampereelta! Kiitos ihanista päivityksistä. Kiva lukea teidän arjesta.
VastaaPoista