ETIOPIA Kulttuurin risti

Eilen söimme lounasta taas ”kotona”. Kun siltä tuntuu, voimme lounastaa täällä majapaikassamme Lähetysseuran vierastalossa.  Tällöin emännät Itagenj ja Aster laittavat ruokaa suomalaiseen makuun, esimerkiksi lihapullia ja perunamuusia. Samoin perussalaattia (vihreä salaatti, kurkku, tomaatti) tulee nautittua lähinnä vierastalon lounaalla, sillä muualla vaarana on mahdollisesti huuhteluun käytetyn vesijohtoveden salakavalat siimaeliöt. Vierastalon lounaaseen kuuluu myös niin sanottu lounaskahvi (pohjalaisittain pläsipääkaffit) eli suodatinkahvi pullan ja keksin kanssa. Tuttua ja turvallista; punapippuri-berberin ja runsaan öljyn ärsyttämä vatsa huokaa helpotuksesta.

Meille kulttuurishokki on tullut vähitellen. Tämä vierastalon suomalaisuus on yksi syy pehmeään laskuun. Täällähän on saunakin kahdesti viikossa, talon kivijalassa, erinomainen sellainen. Toinen syy on työmme kansainvälisessä seurakunnassa lähinnä länsimaisten ”ekspatrioottien” parissa.  Asuinalueemme on turvallinen ja rauhallinen, ja arkipäivän voisi käytännössä viettää hyvin poistumatta rakennuksesta. Kaikesta huolimatta myös ristiriitaisia tunteita, vieraan kulttuurin aiheuttamaa toiseuden ja hämmennyksen kokemusta on herännyt.

Kun poistuu asuinalueemme porttien ulkopuolelle, kontrasti vierastalon pikku-Suomeen on jo melkoinen. Kerjääminen on toki tuttua jo Helsingin keskustastakin, vaikkakin täällä eri mittasuhteissa. Rahaa pyytävä paikallinen on niin jokapäiväinen asia länsimaiselle kulkijalle, että siihen suhtautuakseen voi nopeasti omaksua tietyt periaatteet: vammaiselle kyllä, terveeltä ja työkykyiseltä vaikuttavalle ei, lapselle ei rahaa mutta karkkia. Ja sitten aina hetkittäin hämmentää, kun huomaa, kuinka arkipäiväiseksi koko kysymys on itselle tullut.

Ihonväri on niitä tekijöitä, joita ensi kertaa Afrikkaan lähtevinä ehkä eniten mieli pohti etukäteen. Kuitenkin täällä arjessa, kun ei näe oikeastaan juuri muuta ihonväriä kuin tummaa, se hämmentää hämmästyttävän vähän. Mieli tottuu äkkiä, kun valkoista ihoa ei toisaalta juuri näe. Joskus värillä kuitenkin on väliä: käydessämme nostamassa rahaa Addis Abeban ainoista toimivista automaateista Sheraton-hotellissa saimme kokea, kuinka vaalea hipiä avasi meille kaikki ovet, kun taas ohjaajamme Sarin paikallinen luottotaksikuski ato Shiffuru ei saanut ajaa kärriään Sheratonin porttien sisäpuolelle vaan joutui jäämään odottamaan meitä hotellialueen ulkopuolelle. Nuori idealistin mieli kuohui Sheratonin marmorikäytäviä tallustaessamme. Jos lähetystyö tai kehitysmaihin asumaan muuttaminen tuntui asiaan tutustumattomana suurelta uhraukselta, niin nyt asiaan alkaa hahmottua useita puolia: hieman liioitellen todettakoon, että täällä me opiskelija ja työtön olemme syksyn ajan lähes miljonäärejä valtaväestöön nähden.

Kuluneella viikolla osallistuimme kaksipäiväiseen paikallisen kielikoulun seminaariin, jonka otsake oli Cross Cultural Training. Osallistujat olivat pohjoismaisten lähetysjärjestöjen pohjoismaisia ja etiopialaisia työntekijöitä. Tavoitteena oli auttaa meitä ymmärtämään kulttuurieroja paremmin puolin ja toisin. Puhuttiin kuuman ja kylmän ilmaston, idän ja lännen, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden, häpeän ja syyllisyyden näkökulmien avulla johtamiskulttuurista, kommunikaatiokulttuurista, aikakäsityksestä. 

Kaiken tuon keskellä keskiviikkona olimme kahdestaan kylässä erään paikallisen perheen luona. Perheen isä, Mekane Yesus -kirkon seminaaria käyvä teologian opiskelija oli viikkoa aiemmin tullut juttusille läheisessä lounaspaikassa ja ennen pitkää toivonut meitä lounaalle kotiinsa. Kohtaaminen hänen, vaimonsa ja heidän pienen poikansa kanssa oli jälkeenpäin ajatellen erittäin tärkeä meidän näihin oloihin mukautumisemme kannalta. Oli nimittäin niin, että etukäteen meitä oli varoiteltu kyseisen herran olevan epäluotettava ja suurella todennäköisyydellä rahaa lukukausimaksuunsa kärttävä. Mennessä olo oli siis vähintäänkin ristiriitainen, vaikka ”ilmaista lounasta ei ole”. Lounashetki ja saamamme vieraanvarainen kohtelu tuntuivat kuitenkin erittäin lämpöisiltä ja miellyttäviltä. Lukukausimaksu tuli kyllä puheeksi, mutta isäntämme nähtävästi ymmärsi meidän puolisuorasta vihjailustamme meidän olevan ei-niin-rikkaita-länsimaalaisia opiskelijoita, ja antoi lopulta omat suosituskirjeensä ja todistuksensa meille matkaan, jos sattuisimme Suomeen palattuamme löytämään jonkun joka hänen opintojaan haluaisi tukea. Tässä kohtaa voisi olettaa pettyneensä, kun ennakkovaroitukset osaltaan toteutuivat eikä lounaskutsun syynä ollut välttämättä pelkkä vilpitön kiinnostus uusia ihmisiä kohtaan. Mutta juuri siinä oli kokemuksen rakentava arvo meidän kannaltamme, että saimme realistisen kuvan länsimaalaisen vaurauden aurasta täällä ja silti kaikesta huolimatta lämpöisen ja erittäin ystävällisen kohtelun.

Kulttuuri muodostuu erilaisista olosuhteiden muovaamista käytänteistä: mitä saa tehdä, miten on totuttu käyttäytymään, miten on hyvä ilmaista itseään, mitä minulta odotetaan ja mitä voin odottaa muilta, mitä ei saa tehdä. Eri ihmiset arvottavat saman kulttuurin sisälläkin kulttuurisia käytänteitä eri tavoin. Vaikkapa yhteisöllisyyttä arvostetaan aina länsimaissa jossain määrin, vaikka sen katsotaan suuressa mittakaavassa olevan nimenomaan itäiselle (Aasia, Afrikka) niin sanottujen ”lämpimien ilmojen” kulttuureille tunnusomaista. Tässä kohtaa Jeesus tulee kuvioihin: kullakin kulttuurilla on ristinsä. Ristin saa kannettavakseen myös se, joka menee vieraan kulttuurin keskelle ja/tai haluaa ymmärtää toista kulttuuria. Katsoa ihmistä.

Paperipusseihin pystytetyt kynttilät Ristin juhlan (meskel) aattona.

Kuvien taustaa: Tänään on ollut yksi Etiopian vuoden suurista juhlapäivistä, Ristin juhla (meskel). Juhlinta alkoi eilen aattoiltana kuin Suomessa juhannuksena, kun ihmiset kokoontuivat kulmakunnan kokolle. Illalla kymmenen aikaan koko kaupunki tuntui olevan hiipuvien meskel-tulien savun peitossa. Ehkä nämä hiukkaspäästöhuiput osaltaan vuodesta toiseen pitävät huolen siitä, että sadekausi Etiopiassa konkreettisesti päättyy tähän juhlapäivään. Ainakin tänään säätyyppi tuntui todella muuttuneen ja ilta-aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Meskel-juhlan taustoista voi kiinnostunut valaistua seuraavan linkin takaa: en.wikipedia.org/wiki/Meskel‎

Meskel-kokkoa odottelemassa. Miina sai uusia ystäviä.