BOTSWANA Suomen Lähetysseuran työstä Botswanassa

Pääsimme loka-marraskuun taitteessa 10 päivän matkalle ympäri Botswanan tutustumaan eri puolella maata toimiviin Lähetysseuran lähetteihin ja heidän työhönsä. Matka oli monin tavoin antoisa ja kasvatti entisestään arvostustani SLS:n työtä ja lähettejä kohtaan. 

Kohtasimme ja näimme monenlaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.

Koettua on vaikea pukea sanoiksi, mutta tässä teillekin kuvia ja kertomuksia SLS:n työstä täällä Botswanassa. Kaiken näkemäni perusteella voin sydämestäni todeta Lähetysseuran työn täällä Botswanassa olevan merkityksellistä ja toimivaa. Sillä ei ehkä muuteta maailmaa tai edes koko maata, mutta monien yksilöiden elämää kylläkin.

Matkamme ensimmäinen etappi oli Ghanzi, jossa Iiris Kontra tekee osittain Suomen ulkoministeriön rahoittamassa projektissa työtä San-kansan parissa. He ovat Botswanassa vähemmistö eivätkä siten puhu äidinkielenään maan valtakieltä setswanaa. Perinteisesti kansa on elänyt Kalaharissa työskennellen ja liikkuen, minkä myötä heillä ei välttämättä ole juurikaan koulutusta tai edes henkilöllisyystodistuksia. Henkilöllisyystodistuksen puuttuessa he jäävät valtion sosiaaliturvan ulkopuolelle eivätkä voi saada vakituista työtä. Projektin työntekijät etsivät apua tarvitsevia ja auttavat heitä esimerkiksi henkilöllisyystodistuksen saamisessa sekä tukevat eri tavoin heidän itsenäistä elämäänsä.

Pääsimme Ghanzissa  osallistumaan naisten koripajaan, jossa naiset kuvan opettajan johdolla opettelevat tekemään perinteisiä ruokokoreja. Suomalaisen harjoittelijan johdolla pidetyssä ryhmässä naisia opetetetaan ymmärtämään, että heillä on käsitöitä myymällä mahdollisuus hankkia rahaa. Monet ryhmän naisista ovat nuoria, vähän tai eivät lainkaan koulua käyneitä, monella on pieniä lapsia. Myös liiallinen alkoholin käyttö on yleistä. Käsitöiden lomassa naisia ohjataan erilaisissa elämään liittyvissä kysymyksissä.

Ghanzista matkasimme reilun tunnin matkan päähän Kuken kylään, jossa suomalaiset eskariharjoittelijat ovat viime vuosina pitäneet iltapäiväkerhoa koululaisille. Kuken koulun 500 oppilaasta suurin osa on san-lapsia ja noin puolet heistä asuu lukukaudet koulun hostellilla (kuvassa tyttöjen ja poikien majoitusrakennukset) kaukana vanhemmistaan. Lapset näkevät vanhempiaan vain loma-aikoina muutaman kerran vuodessa, minkä takia aikuisille ja iltapäivätoiminnalle on koululla todellista tarvetta.

Vietimme vuorokauden Kukessa eskariharjoittelijoiden Jennan ja Niilon kanssa Botswanan kokemuksista jutellen ja kyläelämää ihmetellen. Olimme mukana iltapäiväkerhossa, jossa on joka iltapäivä kolme eri ryhmää, jokainen eri  luokka-asteelta. Tällä kertaa piirsimme lasten kanssa karttaa Kuken kylästä, leikimme, pelasimme, lauloimme ja näyttelimme pantomiimia. Yhteiset iltapäivähetket päätettiin rukoukseen. Tärkeää työtä tämäkin, SLS:n ja ulkoministeriön tuella rahoitettua.

Kuvassa Jennan ja karttaa piirtävien lasten lisäksi paikallinen projektin palkkaama tulkki, joka on tuikitärkeä iltapäivätoiminnan onnistumiselle.

Kukesta matkasimme safarituristien suosimaan Mauniin, Okavango Deltan äärelle. Neljän päivän aikana Maunissa nautimme ulkoilmasta ja veden läheisyydestä monin tavoin, mutta ehdimme myös nähdä jälleen uusia puolia Lähetysseuran työstä.

Tutustuimme suomalaisen lähetystyöntekijän 80-luvulla perustamaan Thuson kuntoutuskeskukseen, jossa kuntoutetaan eri tavoin vammaisia botswanalaisia. Keskuksessa on noin 70 opiskelijaa, joista viitisenkymmentä asuu keskuksessa ja saa sieltä kaikki ateriansa. He opiskelevat erilaisia kädentaitoja, ompelua, puutarhanhoitoa, maalausta ja korujen tekoa yms.

 Meidän vierailumme aikana oli käynnissä keskuksessa kasvatettujen kanojen kynintä, jotta ne voidaan myydä Maunin kauppoihin myytäväksi. 

Keskus tarjoaa myös fysioterapiaa ja puheterapiaa sekä valmistaa proteeseja. Kuvan ”proteesimestari” valmistaa proteeseja, joita myydään asiakkaille murto-osalla normaalista kauppahinnasta. Tavaroita ei anneta asiakkaille ilmaiseksi, jotta he ymmärtäisivät niiden arvon ja pitäisivät niistä parempaa huolta.Thusossa tehtävä työ on Botswanassa harvinaista ja siksi niin merkityksellistä. Samalla muutetaan asenteita vammaisia kohtaan paremmiksi ja avoimemmiksi.

Maunissa majapaikkaansa pitää myös Lähetysseuran eteläisen Afrikan kehitysyhteistyöhankkeita valvova Katri Suhonen, jonka kanssa saimme viettää lauantai-iltaa ruoan äärellä sekä sunnuntaita jumalanpalveluksessa ja Katrin kotona.

Kuvassa Maunin  pappi siunaamassa kolmen kolehtikorin sisältöä. Yhteen koreista kerättiin kolehti seurakunnalle, yhteen koomassa olevan seurakuntalaisen tukemiseksi. Suurin koreista oli papille, minkä takia siihen tuotiin myös erilaisia ruokatarpeita.

Maunissa vietettiin kyseisenä sunnuntaina Thanksgiveniä, jolloin seurakunnan ryhmät (naiset, miehet, nuoret, pyhäkoululaiset) keräsivät ryhminä rahaa seurakunnan tukemiseksi. Pyhäkoululaisten keräykseen mekin osallistuimme, tässä lapset tuovat iloisesti laulaen osaansa.

Eräs seurakuntalainen lahjoitti Maunin luterilaiselle seurakunnalle auton. Tarvetta sille oli ollut jo pitkään. Tässä pappi ja seurakuntalaiset siunaavat kulkupeliä ja sillä tehtäviä matkoja ja työtä.

Jumalanpalveluksen jälkeen vietimme Katrin kanssa leppoisan iltapäivän ja illan kehitysyhteistyöprojekteista ja Lähetysseuran roolista jutellen. Lähetysseura on merkittävä Suomen Ulkoministeriön tuella kehitysyhteistyöprojekteja toteuttava järjestö, ja Katrin tehtävä on seurata ja valvoa eteläisen Afrikan projekteja. Siksi työhön kuuluu paljon matkustamista ja työn seuraamista paikan päällä. Yksi näistä projekteista on Ghanzissa ja Kukessa toimiva san-kansaa tukeva projekti. Asiapitoisten keskustelujen lisäksi ehdimme myös ihmetellä luontoa ja vettä sekä bongailla virtahepoa.

Maunista matkustimme Francistowniin, jossa tutustuimme Tsholofelongiin, Toivon paikkaan, jonka johdossa on SLS:n lähetti Marja Alastalo. Tsholofelong on yksi Lähetysseuran kummikohteista ja siellä on suomalaisten kummien tuella jo noin parinkymmenen vuoden ajan tuettu eri tavoin alueen lapsia ja perheitä.

Kummien tuella maksetaan mm. noin 30 lapsen päiväkotimaksut ja koulupukuja, mikä mahdollistaa lasten pääsyn päiväkotiin.  Päiväkoti vaikutti organisoidulta ja hyvin varustellulta ja lapset iloisen uteliailta.

Kuvassa Jenna laulattaa meitä setswanaksi.

Tsholofelongissa minua kosketti erityisesti lukutaitoluokka, jossa koulunsa keskeyttäneitä tai täysin kouluttamattomia lapsia opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Siten tuetaan heidän paluutaan kouluun ja opintielle. Kouluun ohjattuja lapsia seurataan ja tuetaan myöhemmin myös jatko-opinnoissa. Tällä hetkellä oppilaita oli luokalla kuusi ja heillä energinen ja pätevältä vaikuttava opettaja. Tunnelma luokassa oli kannustava ja positiivinen ja oppilaat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Francistownissa pääsimme mukaan kotikäynneille. Vierailimme erään Tsolofelon asiakkaan kotona, jonka poika oli ollut lukutaitoluokalla ja oli nyt siirtynyt tavalliseen kouluun. Äidillä ei ole henkilöllisyystodistusta, joten Tsolofelon työntekijät tukevat häntä sen hankkimisessa. Tällä hetkellä nainen oli saanut käsiinsä syntymätodistuksensa (mikä ei sekään aina onnistu), mutta tarvittavat rahat todistukseen puuttuivat. Naisen kolmesta lapsesta nuorin oli kotona ja esitteli meille ylpeänä pieniä kissanpentujaan.

Kuvassa äiti avaa tyttärelleen siementä syötäväksi ja minä ihmettelen.

Matkakohteiden välissä istuimme bussissa noin 26 tuntia ja 1900 kilometriä. Maiseman ollessa melko yksitoikkoinen pienetkin muutokset pantiin ilolla merkille. Jossain vaiheessa tunnelma tuli niin tiiviiksi ja istumapaikat loppuivat kesken, että nappasin yhden pienen matkustajan syliini. Äiti pienempi lapsi sylissään vilkutti lähtiessään iloisesti kiitokseksi.

Tyytyväisin ja kiitollisin mielin palasimme takaisin Gaboronen kotiin ja arkeen. Täällä pääkaupungissa SLS:n lähettinä toimii ohjaajamme Maria Stirling, joka on Botswanan läheteistä ainoa, joka työskentelee kirkollisessa työssä. Maria kehittää kirkon musiikkityötä, ja sen tiimoilta minäkin olen saanut osallistua virsikirjan rinnalle tehtävän laulukirjan tekoon. Kirjaan tulee lauluja useilla Botswanassa käytössä olevilla kielillä, minkä takia sen on tarkoitus monipuolistaa ja yhdistää kirkon musiikkielämää. Lisäksi Maria tukee kirkkoa erilaisissa vastaantulevissa asioissa. Olemme mm. päivittäneet seurakuntiin jaettavan monisteen ensi vuoden kirkkopyhien teksteistä ja tällä viikolla Maria on mukana synodissa ääntenlaskijana.

Francistownin lisäksi SLS:llä on kummikohteena Gaboronen lähikylässä Gabanessa toimiva päiväkoti ja siellä tehtävä iltapäiväkerhotoiminta. Kgothatson keskuksen perusti saksalainen lähetystyöntekijä 2000-luvun puolivälin tienoilla orpojen ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten tueksi. Tänä vuonna päiväkodin noin 50 lapsen joukkoon on otettu myös tavallisista ja maksukykyisistä perheistä tulevia lapsia. Silti iso osa lapsista on edelleen toisen tai molemmat vanhempansa menettäneitä tai muuten epävakaista oloista tulevia. Lasten haastavasta tilanteesta huolimatta Kgothatsossa on ihana käydä, sillä siellä lapsista pidetään hyvää huolta ja he tuntuvat selvästi viihtyvän.

Kgothatson päiväkotia tukee kummiohjelman kautta mm. seurakuntia ja päiväkoteja Suomesta. Tässä Riikka esittelee lapsille suomalaisesta päiväkodista tullutta kirjettä lumikuvineen.

Iltapäivisin Kgothatsossa pidetään iltapäiväkerhotoimintaa koululaisille, joista monet ovat aikoinaan olleet päiväkodissa. Tavoitteena on antaa lapsille onnistumisen kokemuksia ja mukavaa tekemistä. Myös näiden lasten leikkeihin ja lauluihin on ihanaa osallistua. Olemme saaneet pelata lentopalloa, hyppiä hyppynarua, laulaa ja leikkiä. Lasten usko ja luottamus Jumalaan on koskettavaa.

Koululaisia myös opetetaan soittamaan pianoa ja kitaraa. Tässä pianon alkeissa opastaa saksalainen vapaaehtoinen Johannes, joka viettää Kgothatsossa vuoden.

”He’s got the whole world in His hands…. He’s got the whole church in His hands….” Lapset pääsivät Johanneksen ja muiden aikuisten säestyksellä jumalanpalvelukseen laulamaan. Ja laulu tuli todella aidosti sydämestä.

Tällainen rakkauden lähetys Botswanan lähetyskentiltä tällä kertaa. Lähetysseuran kummikohteisiin (Botswanassa) voi lähemmin tutustua täältä: http://www.lahetysseura.fi/ls_fi/sivut/tyomme/maat/lahetystyo_botswanassa/

Lämpimin terkuin, Hanna