Kuten aikaisemmasta ruoka-aiheisesta blogikirjoituksestamme
saattoi päätellä, on hintataso täällä Etiopiassa varsin toinen kuin
koti-Suomessa. Täällä ollaan myös monen raaka-aineen ja tuotteen alkulähteillä,
minkä olemme halunneet ottaa huomioon omissa kulutusvalinnoissamme. Kun
periaatteessa on varaa mihin tahansa, voi panostaa laatuun ja alkuperän
eettisyyteen.
Suomalaisiin markkinoihin nähden täällä erikoista on se, että
materiaali on usein paljon kalliimpaa kuin työvoima. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikenlaiset palvelut: manikyyri, pedikyyri, hieronta, hiustenleikkuu, kenkien puhdistus ja taksilla ajelu maksavat murto-osan siitä, mitä Suomessa.
Ulkomaalainen jugurtti ja puurohiutaleet sen sijaan monin verroin enemmän kuin
Suomessa. Ruuanlaitossa olemme yrittäneet käyttää mahdollisimman paljon
paikallisia raaka-aineita, kuten kasviksia ja hedelmiä; samoin kahvi tietenkin
on etiopialaista.
Mitä tulee maalliseen materiaan, olemme pyrkineet
huomioimaan tavaran etiopialaisen alkuperän. Taiteen, käsityöt ja vaatteet
olemme pyrkineet ostamaan suoraan valmistajalta. Toki materiaalin (kankaat,
maalit, langat) alkuperän jäljittäminen on vaikeaa, mutta ainakin työ on tehty
kohtuullisissa olosuhteissa ja rahat menevät suoraan tekijälle. On kuitenkin eräs
poikkeus, jonka materiaalin alkuperästä, valmistusvaiheiden eettisyydestä ja työntekijöiden
hyvinvoinnista meillä on varma tieto. Kyseessä on etiopialainen silkki- ja
puuvillahuiveihin ja -kankaisiin erikoistunut yritys Sabahar, jonka omistaa
kanadalaislähtöinen Kathy Marshall. Kathyyn olemme tutustuneet ILC:ssä.
Kathy on muuttanut Etiopiaan jo parikymmentä vuotta sitten
ja perustanut Sabaharin 15 vuotta sitten. Nykyään Sabahar työllistää yli 50
etiopialaista naista ja miestä kankaan alkutuotannon, värjäyksen, kutomisen ja
myynnin hoitamisessa. Sabahar on yksi neljästä etiopialaisesta yrityksestä,
jolle on myönnetty World Fair Trade -sertifikaatti.
Meillä on ollut Tuomaksen kanssa ilo päästä tutustumaan
silkkikankaiden koko tuotantoprosessiin. Tässä kuvien kera koko tuotanto.
Kirjoituksen apuna on käytetty Sabaharin nettisivuja (www.sabahar.com) sekä Wikipedian
artikkelia Silkki (fi.wikipedia.org/wiki/Silkki), jotta faktat menevät
oikein.
Silkkiperhosia on olemassa 160 eri lajia, joista vain noin
muutaman lajin kehräämää silkkiä käytetään tekstiiliteollisuudessa.
Mulperiperhonen (Bombyx mori) on
tavallisin, mutta Sabaharissa käytetään Eri-silkkiperhosta (Philosamia Ricini), joka on tavallisempi
Etiopian kohtalaisen nuoressa silkkituotannossa.
Silkkiperhoset parittelevat ja naarasperhonen munii munia,
joista alkaa kehittyä toukkia. Toukkia ruokitaan jatkuvasti, ja kun ne ovat kasvaneet täysimittaiseksi
n. 5–10 cm:n mittaisiksi pötkylöiksi, ne lopettavat syömisen ja aloittavat
silkinkehruun.
Toukka alkaa pyöriä itsensä ympäri, ja sen ympärille alkaa
kehittyä valkeaa silkkisäiettä, josta se muodostaa ympärilleen kotelokopan eli kokongin. Toukka pyörii kokongissaan ympäri
noin 2000 kertaa, kunnes koppa alkaa olla valmis. Valmiissa kokongissa voi olla
jopa 2–3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Satojen toukkien kehrätessä yhtä
aikaa voi kuulla vaimeaa rapinaa. Toukka todella on työssään!
Valmiit kotelokopat lajitellaan, ja jos toukan annetaan
kehittyä luonnollisesti, se muuttuu kopan sisällä hiljalleen täysikasvuiseksi
perhoseksi, joka munii parittelun myötä lisää munia.
Suurin osa kotelokopista kuitenkin
päätyy silkkituotantoon. Silloin valkeat kopat kuivataan ja keitetään toukan
tappamiseksi. Mustaksi möykyksi muuttunut toukanraato irtoaa ja Sabaharissa ne
syötetään tehdasalueen keskellä olevan lammen kultakaloille. Jäljelle jää
valkoinen kotelokoppa.
Kotelosta aletaan irrottaa silkkisäikeitä, jotka kehrätään
langaksi.
Silkkilanka värjätään värjäämössä luonnonväreillä, kuten
punasipulilla, kahvilla ja erilaisilla kukilla. Addis Abeban ulkopuolelta
saatavat puuvillat astuvat tässä vaiheessa mukaan juoneen, ja nekin värjätään,
tosin erilaisilla kemikaaleilla, jolloin väriskaala on hieman laajempi. Värjätyt langat kuivataan lempeässä auringonpaisteessa
tehdasalueen puutarhassa.
Värjäyksen jälkeen lanka kehrätään uudelleen, jolloin se on
valmista kudottavaksi. Kudontahallissa miehet (!) kutovat vauhdilla kauniita kankaita.
Osa kankaista on 100-prosenttista silkkiä, osassa loimet ovat puuvillaa, kude
silkkiä, osa kankaista on kokonaan puuvillaa.
Kudonnan jälkeen kankaat siirtyvät ompelimoon, jossa niistä
ommellaan huiveja, lautasliinoja, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja tyynynpäällisiä.
Valmiit tuotteet pestään, kuivataan puutarhassa ja viimeistellään myyntiä
varten.
Addis Abebassa on tehtaanmyymälä, ja tuotteita viedään yli
10 eri maahan.
On siis varsin mielenkiintoista olla tuotannon alkulähteillä.
Tehdas (voiko sitä sillä nimellä edes kutsua?) on kauniin puutarhan ympäröimä
ja työntekijät saavat lounastauoillaan istua varjostavien puiden alla.
Sabaharilla on taustallaan kristilliset arvot ihmisyyden arvokkuudesta,
luomakunnan kunnioituksesta ja Jumalan hyvästä armosta; lähetystä rakkaudesta
parhaimmillaan!
Viimeinen kuva on viime lauantain Tropical Garden
-basaarista, jossa sain olla mukana kökkähommissa Sabaharin kojulla. Iloisesta
myyntitunnelmasta innostuneena tuonkin tietoonne, että palaamme Suomeen ensi
viikolla, joten jos kiinnostuit huiveista tai muista tekstiileistä, ota yhteyttä
miina.meurman(at)gmail.com, niin voin mainiosti toimia Sabahar-välittäjänä!
Miina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti