perjantai 29. marraskuuta 2013

ETIOPIA Reilua kauppaa Addiksessa


Kuten aikaisemmasta ruoka-aiheisesta blogikirjoituksestamme saattoi päätellä, on hintataso täällä Etiopiassa varsin toinen kuin koti-Suomessa. Täällä ollaan myös monen raaka-aineen ja tuotteen alkulähteillä, minkä olemme halunneet ottaa huomioon omissa kulutusvalinnoissamme. Kun periaatteessa on varaa mihin tahansa, voi panostaa laatuun ja alkuperän eettisyyteen. 

Suomalaisiin markkinoihin nähden täällä erikoista on se, että materiaali on usein paljon kalliimpaa kuin työvoima. Hyvänä esimerkkinä tästä kaikenlaiset palvelut: manikyyri, pedikyyri, hieronta, hiustenleikkuu, kenkien puhdistus ja taksilla ajelu maksavat murto-osan siitä, mitä Suomessa. Ulkomaalainen jugurtti ja puurohiutaleet sen sijaan monin verroin enemmän kuin Suomessa. Ruuanlaitossa olemme yrittäneet käyttää mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita, kuten kasviksia ja hedelmiä; samoin kahvi tietenkin on etiopialaista.

Mitä tulee maalliseen materiaan, olemme pyrkineet huomioimaan tavaran etiopialaisen alkuperän. Taiteen, käsityöt ja vaatteet olemme pyrkineet ostamaan suoraan valmistajalta. Toki materiaalin (kankaat, maalit, langat) alkuperän jäljittäminen on vaikeaa, mutta ainakin työ on tehty kohtuullisissa olosuhteissa ja rahat menevät suoraan tekijälle. On kuitenkin eräs poikkeus, jonka materiaalin alkuperästä, valmistusvaiheiden eettisyydestä ja työntekijöiden hyvinvoinnista meillä on varma tieto. Kyseessä on etiopialainen silkki- ja puuvillahuiveihin ja -kankaisiin erikoistunut yritys Sabahar, jonka omistaa kanadalaislähtöinen Kathy Marshall. Kathyyn olemme tutustuneet ILC:ssä.

Kathy on muuttanut Etiopiaan jo parikymmentä vuotta sitten ja perustanut Sabaharin 15 vuotta sitten. Nykyään Sabahar työllistää yli 50 etiopialaista naista ja miestä kankaan alkutuotannon, värjäyksen, kutomisen ja myynnin hoitamisessa. Sabahar on yksi neljästä etiopialaisesta yrityksestä, jolle on myönnetty World Fair Trade -sertifikaatti.

Meillä on ollut Tuomaksen kanssa ilo päästä tutustumaan silkkikankaiden koko tuotantoprosessiin. Tässä kuvien kera koko tuotanto. Kirjoituksen apuna on käytetty Sabaharin nettisivuja (www.sabahar.com) sekä Wikipedian artikkelia Silkki (fi.wikipedia.org/wiki/Silkki), jotta faktat menevät oikein.

Silkkiperhosia on olemassa 160 eri lajia, joista vain noin muutaman lajin kehräämää silkkiä käytetään tekstiiliteollisuudessa. Mulperiperhonen (Bombyx mori) on tavallisin, mutta Sabaharissa käytetään Eri-silkkiperhosta (Philosamia Ricini), joka on tavallisempi Etiopian kohtalaisen nuoressa silkkituotannossa.




Silkkiperhoset parittelevat ja naarasperhonen munii munia, joista alkaa kehittyä toukkia. Toukkia ruokitaan jatkuvasti, ja kun ne ovat kasvaneet täysimittaiseksi n. 5–10 cm:n mittaisiksi pötkylöiksi, ne lopettavat syömisen ja aloittavat silkinkehruun.

 


















Toukka alkaa pyöriä itsensä ympäri, ja sen ympärille alkaa kehittyä valkeaa silkkisäiettä, josta se muodostaa ympärilleen kotelokopan eli kokongin. Toukka pyörii kokongissaan ympäri noin 2000 kertaa, kunnes koppa alkaa olla valmis. Valmiissa kokongissa voi olla jopa 2–3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Satojen toukkien kehrätessä yhtä aikaa voi kuulla vaimeaa rapinaa. Toukka todella on työssään!

Valmiit kotelokopat lajitellaan, ja jos toukan annetaan kehittyä luonnollisesti, se muuttuu kopan sisällä hiljalleen täysikasvuiseksi perhoseksi, joka munii parittelun myötä lisää munia.

Suurin osa kotelokopista kuitenkin päätyy silkkituotantoon. Silloin valkeat kopat kuivataan ja keitetään toukan tappamiseksi. Mustaksi möykyksi muuttunut toukanraato irtoaa ja Sabaharissa ne syötetään tehdasalueen keskellä olevan lammen kultakaloille. Jäljelle jää valkoinen kotelokoppa.

Kotelosta aletaan irrottaa silkkisäikeitä, jotka kehrätään langaksi.



 Silkkilanka värjätään värjäämössä luonnonväreillä, kuten punasipulilla, kahvilla ja erilaisilla kukilla. Addis Abeban ulkopuolelta saatavat puuvillat astuvat tässä vaiheessa mukaan juoneen, ja nekin värjätään, tosin erilaisilla kemikaaleilla, jolloin väriskaala on hieman laajempi. Värjätyt langat kuivataan lempeässä auringonpaisteessa tehdasalueen puutarhassa.


 
















Värjäyksen jälkeen lanka kehrätään uudelleen, jolloin se on valmista kudottavaksi. Kudontahallissa miehet (!) kutovat vauhdilla kauniita kankaita. Osa kankaista on 100-prosenttista silkkiä, osassa loimet ovat puuvillaa, kude silkkiä, osa kankaista on kokonaan puuvillaa.



Kudonnan jälkeen kankaat siirtyvät ompelimoon, jossa niistä ommellaan huiveja, lautasliinoja, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja tyynynpäällisiä. Valmiit tuotteet pestään, kuivataan puutarhassa ja viimeistellään myyntiä varten.  

Addis Abebassa on tehtaanmyymälä, ja tuotteita viedään yli 10 eri maahan.




On siis varsin mielenkiintoista olla tuotannon alkulähteillä. Tehdas (voiko sitä sillä nimellä edes kutsua?) on kauniin puutarhan ympäröimä ja työntekijät saavat lounastauoillaan istua varjostavien puiden alla. Sabaharilla on taustallaan kristilliset arvot ihmisyyden arvokkuudesta, luomakunnan kunnioituksesta ja Jumalan hyvästä armosta; lähetystä rakkaudesta parhaimmillaan!



Viimeinen kuva on viime lauantain Tropical Garden -basaarista, jossa sain olla mukana kökkähommissa Sabaharin kojulla. Iloisesta myyntitunnelmasta innostuneena tuonkin tietoonne, että palaamme Suomeen ensi viikolla, joten jos kiinnostuit huiveista tai muista tekstiileistä, ota yhteyttä miina.meurman(at)gmail.com, niin voin mainiosti toimia Sabahar-välittäjänä!



Miina











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti