Lahjan maahantuonti oli adrenaliinitasoja kohottavaa puuhaa.
Valmistelut ennen lähtöä Helsingissä lähentelivät salakuljettajamaisia mittoja,
kun jaoimme tuotteet tasaisesti eri laukkuihin, osan ruumaan ja osan (mm.
kitara) käsimatkatavaroihin Etiopian tullin varalle. Olimme saaneet
ohjeistusta, että etenkin elektroniikkaa, mutta myös soittimia maahan tuotaessa
tullimaksuja oli vaikea välttää. Yrittänyttä ei kuitenkaan laitettu. Poistimme
tuotteita alkuperäispakkauksistaan ja liimailimme kokeneiden ”smuglaajien”
neuvosta lapsekkaita Aku Ankka -tarroja ja repsottavaa ilmastointiteippiä
kitaraan ja vahvistimiin, jotta ne näyttäisivät tullimiehen silmään
mahdollisimman käytetyiltä ja arvottomilta.
Ja kappas: maahantuonti oli lopulta Aku Ankka -termein
helppoa kuin tikkukaramellin varastaminen pieneltä lapselta. ”Spiikers – for wat?”
kysyi tullipoika läpivalaistuaan kaksi VOX-minivahvistinta sisältävän
matkalaukun. ”Lisen tu mjyysik, kompjuutter, ju nou”, vastasi Miina napakasti
ja pääsimme ilman tullausseuraamuksia astumaan Etiopian kamaralle.
Lahjamatkalaukku luovutettiin Mekane Yesus School of Jazz Musicin oppilaille koulun rehtorin pitämässä infotilaisuudessa. Etenkin rehtori, mutta myös opiskelijat vaikuttivat olevan innoissaan tarpeellisista tilpehööreistä. Pienenä tervehdyksenä lauloimme etiopialaisen sävelmän ”Voi hänen rakkauttaan” (Jaakko Löytyn suomenkieliset sanat). Saimme tarvikekuriireina osaksemme hämmentävyyksiä hiponutta suosiota ja kiitosta; joka välissä taputettiin. Täten siis saamme välittää nämä lahjan vastaanottajien suuret kiitokset vielä kaikille teille yhteiseen lahjaan osallistuneille Suomessa. Erityisesti kiitos myös vielä kolehdin kantamisessa palvelleille Hannalle (Botswanaan!), Antille (Nepaliin!), Hannalle (Munkkiniemeen!) ja Jussille (Körttikodille!).
Yhteinen lahja oli eurosuuruudeltaan 1 577,25. Globaalissa mittakaavassa
toisaalta pieni, mutta toisaalta suuri kohdeapu, jossa hallinto- ja käsittelykuluihin
upposi nolla prosenttia kokonaissummasta.
Vaikutti siltä, että musiikkikoululle palataan vielä.
Hieno kuulla, että soitintoimitus onnistui! Kolehtisumma on huikea ja oli suuri kunnia olla siinä osallisena. Lähetys kannattaa!
VastaaPoistaJee! Ihana kertomus, tulinpa hyvälle mielelle! Ja kivoja kuveja! Tässä kertomuksessa ei tosin ilmene sitä riemua, mitä Tuomas Helsingissä koki liimatessaan niitä tarroja vahvistimiin ja kitaraan ;)
VastaaPoistaNiinpä. Eikä ilmene sitäkään, kun huojentuneena maahan päästyämme illalla ensi töiksemme irrottelimme tarrat ja teipit, että kamat koululle vietäessä näyttäisivät taas vähän uudemmilta. :)
PoistaKuvista kiitoksemme Sari Lehtelälle, kelpo ohjaajallemme, joka niitä tilaisuudessa napsi.
Tuomas
Tätä postausta olinkin odotellut ja ilo oli lukea! Kuten myös osallistua lahjan keruuseen!
VastaaPoistaHanna
Voi kun hauska lukea teidän kuulumisia! Voikaa hyvin!
VastaaPoista