NEPAL: Uskontojen keskellä

Perehdytysviikot Suomen Lähetysseuran työhön Nepalissa alkavat olla finaalissa ja olemme päässeet aloittamaan töitämme. Suomen Lähetysseura on rekisteröitynyt täällä FELM Nepal -nimiseksi kansalaisjärjestöksi. Ylivoimaisesti suurin osuus sen työstä on kehitysyhteistyötä. Suomalaisista kansalaisjärjestöistä Lähetysseura saakin Suomen ulkoministeriöltä eniten kehitysyhteistyörahoja. Täällä Nepalissa rahat kanavoidaan kymmenelle eri järjestölle.

Lähetysseuran kirkollinen työ Nepalissa on varsin uusi juttu, johtuen maan laeista. Valtio oli aina 2000-luvun puoleenväliin saakka hinduvaltio, joka esti ulkomaisten kristittyjen tekemän työn maassa. Maan väestöstä noin 80 % on hindulaisia ja buddhalaisia on 10 %. Loput 10 % ovat enimmäkseen muslimeja ja paikallisia luonnonuskontoja. Kristittyjä nepalilaisista on 3-5 %. Määrää on hyvin vaikea arvioida, koska kristityksi julkkisesti tunnustautuminen maassa ei ole vieläkään helppoa, uskonnonvapaudesta huolimatta. 

Hindutemppeli keskellä Kathmandun vanhaa kaupunkia. 

Boudha, yksi merkittävimmistä buddhalaisista stupista. Tiibetin buddhalaisuuden keskus Nepalissa. Unescon maailmanperintökohde.

Uskonto on läsnä tässä yhteiskunnassa kaikkialla. Hindujen ja buddhalaisten temppeleitä ja rukouspaikkoja on joka kadunkulmassa ja korttelissa. Hindujen jumalien kuvia löytyy busseista ja kauppojen seiniltä ja buddhalaiset munkit ovat osa katukuvaa. Kiipesimme viime sunnuntaina korkeimmalle Kathmandua ympäröivälle kukkulalle, 2770 metrin korkeuteen. Huipulta löytyi armeijan tukikohdan ja radiomaston lisäksi buddhalainen stupa, rukouspaikka. 

Kathmandun laaksoa ympäröivien kukkuloiden korkein huippu 2770 metrissä. Huipulta löytyi myös buddhalainen stupa rukousliinoineen. Taustalla näkymä Intian suuntaan.

Kristinuskon leviäminen maahan alkoi vasta 1950-luvulla. Maa oli sitä ennen ulkomaisilta suljettu. Länsimaalaiset kristityt perustivat kouluja ja sairaaloita, mutta seurakunnat perustettiin paikallisten nepalilaisten kristinuskoon kääntyneiden toimesta. Maahan on syntynyt vuosikymmenien saatossa satoja itsenäisiä kirkkoja, joista suurin osa järjestäytynyt National Churches Fellowship of Nepal -järjestön (NCFN) alaisuuteen. 

NCDN:n kirkkoja ei voida sijoitella oppillisesti mihinkään perinteiseen kristilliseen tunnustuskuntaan, vaan ovat sekoitus niitä kaikkia. Luterilaisia kirkkoja täällä on ainoastaan yksi ja se toimii ainoastaan Morangin maakunnassa Kaakkois-Nepalissa, kaukana Kathmandusta. Kristityt käyvät täällä missä tahansa seurakunnassa tai kirkossa, eikä teologisista taustoista tehdä numeroa. Tämä näkyy myös siinä, että saarnatuoli on avoin muiden kirkkojen pastoreille. 

Osallistuimme kirkkojen nuorten tapahtumaan, jossa raamattuopetusta oli pitämässä Nepalin yksi ensimmäisistä pastoreista Robert Karthak. Kovis jätkä ja hyvää settiä. 

Kristityksi kääntyminen ei edelleenkään ole yksinkertaista tässä maassa. Vaikka kristinuskon hyväksytään ja etenkin kristittyjen tekemää kehitysyhteistyötä ja hyväntekeväisyyttä arvostetaan, niin läheisen ihmisen kääntyminen kristityksi voi olla hinduperheelle raju paikka. Useat perheet ovat hylänneet lapsensa tämän kääntymisen myötä. Kristityksi kääntymisen myötä ihminen myös putoaa alimmaksi yhteiskunnassa vaikuttavassa kastijärjestelmässä. 

Osallistuimme tänään lähialueellamme kokoontuvan Sagarmatha (Mt Everst) seurakunnan jumalanpalvelukseen. Paikka oli pieni olohuoneen kokoinen huone, josta oli ovet auki sivukamareihin. Kaksituntinen jumalanpalvelus oli, tottakai nepaliksi. Vaikka saarnasta emme mitään ymmärtäneet, pystyimme silti kokemaan voimakkaasti kristittyjen yhteyttä. Rukoukset ja ylistyslaulut ovat samaa kieltä ympäri maailmaa. Erityisesti täällä muiden uskontojen puristuksessa ne pulppuavat täydestä sydämestä kuin voimallisena huutona Herran puoleen.

Nepalis-suomalais-englantilaista kristittyjen yhteyttä Sagarmatha seurakunnassa. Kiitos Gideoneille!!