Viimeiset kolme ja puoli viikkoa on kulunut Taiwan toiseksi
suurimmassa kaupungissa Kaohsiungissa. Täällä olemme saaneet kunnian tutustua
Taiwanin luterilaisen kirkon työhön paikallisten opastuksella. Etelä-Taiwanissa
ei tällä hetkellä ole suomalaisia lähettejä, mutta paikalliset oppaamme ovat
olleet juuri oikeita ihmisiä esittelemään meille täällä tehtävää
seurakuntatyötä. Erityiskiitos kuuluu pastori Selmalle, joka on ollut meille
korvaamaton tuki ja opas nämä viimeiset viikot.
Jumalanpalveluselämää olemme päässeet seuraamaan monesta
näkökulmasta. Joka viikonlopun vietimme vähän eri puolilla Etelä-Taiwania.
Kielenä on tietysti mandariinikiina, ja joskus on tulkkaus ja joskus ei.
Joitain elementtejä voi tietysti tunnistaa ilman kielitaitoa, luterilaisia kun
ollaan. Jotkut asiat on tehty toisin. Paljon tehdään vapaaehtoisvoimin, pienissä seurakunnissa on vain yksi
palkallinen työntekijä, pappi tai evankelista. Ehtoollista täällä nautitaan
vain kerran kuukaudessa, ja me kun olemme vierailleet joka pyhä eri kirkossa,
emme ole koskaan sattuneet ehtoollisjumalanpalveluksen aikaan.
Seurakunnat tekevät paljon muutakin työtä. Kristittyjä on
Taiwanissa vain 4% väestöstä, ja kirkot (luterilaisiakin on kuusi erilaista!)
tekevät monenlaista tavoittavaa työtä. Yhtenä esimerkkinä kouluvierailut,
joille mekin pääsimme mukaan. Vierailuilla ei saa tehdä varsinaista
evankelioivaa työtä, mutta seurakunnat pyrkivät silti vierailemaan ja kertomaan
samalla toiminnastaan ja toivottamaan tervetulleiksi. Erään seurakunnan
evankelista kertoi meille tutustuneensa kristinuskoon nimenomaan koulussaan.
Perusseurakuntatyön lisäksi pääsimme tutustumaan päihde- ja
narkomaanityöhön, jota SLS tukee täällä Taiwanissa. Kristillinen järjestö
nimeltään House of Grace pitää yllä kolmea taloa; joista kaksi on aikuisille
huumeista ja alkoholista eroon pyrkiville, toinen miehille ja toinen naisille.
Kolmas on eräänlainen koulukoti teini-ikäisille pojille, jonka tarkoituksena on
ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Pääsimme vierailemaan kaikissa näissä,
ja naisten talossa vietimme kaksi päivää heidän seurassaan, tehden käsitöitä ja
raamattutunnille osallistuen.
Kaikki mitä näiden reilun kolmen viikon aikana olen päässyt
näkemään ja kokemaan on ollut todella mielenkiintoista, avartavaa ja herättänyt
suurta kiitollisuutta monesta asiasta, eikä vähiten siitä, että olen saanut
mahdollisuuden tulla tänne. Kaohsiung on ollut meitä kohtaan hyvä, seurakunnat
vieraanvaraisia ja lämpimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti