torstai 24. lokakuuta 2013

TAIWAN Jotain tuttua, paljon uutta


Viimeiset kolme ja puoli viikkoa on kulunut Taiwan toiseksi suurimmassa kaupungissa Kaohsiungissa. Täällä olemme saaneet kunnian tutustua Taiwanin luterilaisen kirkon työhön paikallisten opastuksella. Etelä-Taiwanissa ei tällä hetkellä ole suomalaisia lähettejä, mutta paikalliset oppaamme ovat olleet juuri oikeita ihmisiä esittelemään meille täällä tehtävää seurakuntatyötä. Erityiskiitos kuuluu pastori Selmalle, joka on ollut meille korvaamaton tuki ja opas nämä viimeiset viikot.

Jumalanpalveluselämää olemme päässeet seuraamaan monesta näkökulmasta. Joka viikonlopun vietimme vähän eri puolilla Etelä-Taiwania. Kielenä on tietysti mandariinikiina, ja joskus on tulkkaus ja joskus ei. Joitain elementtejä voi tietysti tunnistaa ilman kielitaitoa, luterilaisia kun ollaan. Jotkut asiat on tehty toisin. Paljon tehdään vapaaehtoisvoimin, pienissä seurakunnissa on vain yksi palkallinen työntekijä, pappi tai evankelista. Ehtoollista täällä nautitaan vain kerran kuukaudessa, ja me kun olemme vierailleet joka pyhä eri kirkossa, emme ole koskaan sattuneet ehtoollisjumalanpalveluksen aikaan.

Seurakunnat tekevät paljon muutakin työtä. Kristittyjä on Taiwanissa vain 4% väestöstä, ja kirkot (luterilaisiakin on kuusi erilaista!) tekevät monenlaista tavoittavaa työtä. Yhtenä esimerkkinä kouluvierailut, joille mekin pääsimme mukaan. Vierailuilla ei saa tehdä varsinaista evankelioivaa työtä, mutta seurakunnat pyrkivät silti vierailemaan ja kertomaan samalla toiminnastaan ja toivottamaan tervetulleiksi. Erään seurakunnan evankelista kertoi meille tutustuneensa kristinuskoon nimenomaan koulussaan.

Perusseurakuntatyön lisäksi pääsimme tutustumaan päihde- ja narkomaanityöhön, jota SLS tukee täällä Taiwanissa. Kristillinen järjestö nimeltään House of Grace pitää yllä kolmea taloa; joista kaksi on aikuisille huumeista ja alkoholista eroon pyrkiville, toinen miehille ja toinen naisille. Kolmas on eräänlainen koulukoti teini-ikäisille pojille, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Pääsimme vierailemaan kaikissa näissä, ja naisten talossa vietimme kaksi päivää heidän seurassaan, tehden käsitöitä ja raamattutunnille osallistuen.

Kaikki mitä näiden reilun kolmen viikon aikana olen päässyt näkemään ja kokemaan on ollut todella mielenkiintoista, avartavaa ja herättänyt suurta kiitollisuutta monesta asiasta, eikä vähiten siitä, että olen saanut mahdollisuuden tulla tänne. Kaohsiung on ollut meitä kohtaan hyvä, seurakunnat vieraanvaraisia ja lämpimiä.


                                   





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti